Näin joulun jälkeen maittaa roskaruoka. Kinkku, laatikot ja puuro pursuavat korvista ulos ja on aika kasvattaa massaa Hesburgerin tarjoamilla herkuilla. Kullan kanssa on ihanaa varata pöytä hienosta ravintolasta ja mennä sinne syömään, vaikka se sitten laihduttaisi rahapussin anorektiseen kuntoon. Mikä onkaan romanttisempaa, kuin istua jossain pimeässä nurkassa sydänkäpysensä kanssa ja maistella ruokia toistensa ruokailuvälineillä? (Keksin paljonkin ihanampia asioita tässä maailmassa, mutta kyllä moinen silti kelpaisi minullekin.) Tällaista onnellista ruokarituaalia en kuitenkaan päässyt tänään kokemaan.

Minä, Sinkkutyttö, menin tänään isäni kanssa syömään paikalliseen ABC:hen. Isäni tilatessa suht normaalin kokoisen broileri-ateriansa, minä taas päädyin makkarapannuun, oikein rasvaiseen, epäseksikkääseen, epänaiselliseen, rekkamiehen vaihtoehtoon. Lohkoperunoita, makkaraa, paistettu kananmuna, punajuurta, pekonia ja suolakurkkua. Lihoin kymmenen kiloa jo siinä vaiheessa kun tarjoilija kiikutti ateriat pöytään. No mitäpä minä stressaamaan lihomisesta, kun olen sinkku. Ei kukaan odota minun näyttävän hyvältä punaisessa pitsialusasussa. Muutamia silmäyksiä sain viereisen pöydän herroilta, mutta ehkäpä hekin katsoivat minua vain säälivästi...luultavasti juuri sen makkarapannun vuoksi.