Tästä se todellakin alkaa: Sinkkutytön päiväkirja!

Tässä viime aikoina on mieltäni todellakin alkanut askarruttaa eräs asia: miksi kaikki ympärilläni alkavat pariutua?
Vastahan meitä oli iloinen(?) sinkkujoukko viilettämässä pitkin kaupunkia ja tutkiskelemassa yöelämän tarjontaa. Mihin se kaikki jäi? Nykyään kaikki nyhjäävät oman kultansa kainalossa.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tämä hyvää vauhtia lähestyvä vuoden vaihtuminen. Minä, reipas sinkkutyttö, olen saanut selata kännykkäni yhteystiedot läpi ja nostaa sieltä esille kaikki potentiaaliset ystävät/kaverit/tutut/puolitutut/siedettävät ihmiset, joiden kanssa voisin edes hitusen verran kuvitella juhlivani vuoteen 2010 siirtymistä. Huonolta näyttää. Kun ennen keskustelimme uuden vuoden juhlimisen suunnitelmista, oli yhden sun toisen vastaus: VEDÄN PERSEET OLALLE NIIN PAHASTI, ETTÄ LÖYDÄN ITSENI AAMULLA KAUPUNGIN PAHAMAINEISIMMALTA SEUDULTA ALUSHOUSUT PÄÄSSÄNI. Nykyään vastaus samaiseen kysymykseen on: Me aateltiin Pertin kanssa olla ihan kaksistaan meillä, juoda vähän kuohuviiniä ja mennä ajoissa "nukkumaan".
No kyllä kelpaisi minullekin.

Onko luonnonlaki, että sinkut jäävät heitteille siinä vaiheessa, kun heidän pariutuneet ystävänsä alkavat viettää ihastuttavan idyllistä elämää parisuhteen paratiisissa? En teistä tiedä, mutta omalla kohdallani näin on valitettavasti käynyt.

Pariutuneiden harmoniaa uhkuvaa yhteiseloa ei pidä kapisen sinkun lähteä rikkomaan. Tulee vain kaikille paha mieli. En sitten tiedä, onko tämäkin vain omaa tyhmää kuvitelmaani. Joka tapauksessa tunnen, että häiritsen seurustelevaa ystävääni, mikäli soittelen hänelle ja ehdotan tapaamista. Jos tämä seurusteleva ystävä sitten lopulta kuitenkin nöyrtyy tapaamaan surkeaa sinkkuystäväänsä, vilkuilee hän koko ajan kelloa ja odottaa kuola suupielestä valuen, milloin pääsee taas rakkaan hanimussukkansa viereen. Hän esittää, että hänellä on hauskaa sinkkuystävänsä kanssa, vaikka oikeasti hän olisi mielummin jossain muualla. Ja sitten se kaikista ärsyttävin asia: kun seurusteleva ystävä ja sinkkuystävä pitkästä aikaa tapaavat ja heillä on menossa henkevä kuulumisten vaihtaminen, seurustelevan ystävän kännykkä aloittaa yht'äkkiä surkean piipityksen, joka kertoo siitä, miten parisuhteen toinen osapuoli odottaa malttamattomana kotona. Seurusteleva ystävä vetoaa huonoon oloonsa ja poistuu sinkkuystävänsä luota ennen kuin tämä on ehtinyt edes avata suutaan. Se siitä ystävyydestä.

Ehkä tämä johdannon tapainen hiukan valaisee sitä, mitä tuleman pitää. Joskus menee hyvin, joskus huonosti, mutta tällä hetkellä ei voi muuta sanoa kuin:

Kyllä on Sinkkutytön elämä vaikeaa.