Sinkkutyttöä ei ikävä kyllä onnistanut tänä uutena vuotena. Vuosi vaihtui vailla kaksilahkeista, mutta onneksi vierellä oli sentään yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni.

Ilta alkoi mukavasti perunasalaatin, sipsien, makeisten, nakkien (niin siis niiden ihan OIKEIDEN, syötävien nakkien), patongin (ei sen patongin, miksi te sitä luulette) ja alkoholin nauttimisella. Jo muutaman päivän ajan olin laskenut leikkiä siitä, kuinka me vanhapiika-raukat vietämme oikein railakkaan vuoden vaihtumisen juhlan. Kuitenkin kesken ruokailun ystäväni ilmoitti, että hän ns. tapailee erästä. Eli se siitä. Pyysin anteeksi vanhapiika-vitsejäni ja päätin alistua ajatukseen siitä, että ainoa nakki, mitä minä tulisin popsimaan, olisi peräisin kaupan hyllyltä.

Olen kuitenkin iloinen ystäväni puolesta. Hän ansaitsee onnen.

Ruoat syöneenä, perseet levinneenä ja pömppömahaisina taivalsimme kaupungin yöelämää kohti. Minulla oli harvinaisen itsevarma olo: tänään löytäisin unelmieni prinssin. Ikinä ei pitäisi odottaa liikoja. Saavuimme baariin vähän ennen h-hetkeä (klo.24.oo) vain huomataksemme, että paikka on täynnä kakaroita. Meno oli hirmuinen: pikkuruisiin tuubitoppeihin sonnustautuneet Britney Spears-kopiot olivat jo täydessä vauhdissa, eli toisin sanoen viiltelemässä itseään isän pankkikortilla ja itkemässä yksinäisyyttään jonkun Karjala-lippistä pitävän iki-amiksen sylissä, jonka odotusta uhkuvasta ilmeestä oli selvästi luettavissa: "Oujee, tänään tulee pesää." Päätimme kuitenkin rohkeina tyttöinä alistua viettämään koko ajan lähenevän vuoden vaihtumisen tässä helvetillisessä lastentarhassa. Klo. 24.oo vuosi 2009 vaihtui vuoteen 2010 ja kilistelimme drinksujamme sen kunniaksi. Tanssilattialla oli ahdasta, teiniharakat tönivät ja läski tummui Lady GaGan Bad Romance-biisin tahdissa. Klo. 02.15 päätimme ystäväni kanssa olevamme liian arvokkaita moiseen ryöpytykseen ja poistuimme paikalta. Koska meidän molempien pankkitilit ovat viime aikoina osoittaneet olevansa suuressa ahdingossa, päätimme kävellä kotiin saakka. Taksilla ajaminen on muutenkin niin epämiellyttävää. Ensinnäkin kaikkien taksikuskien mielipuuhaa on jäädä munimaan liikennevaloihin, vaikka valo on vaihtunut jo ajat sitten vihreäksi ja mittariin on ehtinyt ropista 0,60€ lisää. Yleensä he ajelevat ihmeellisiä reittejä kohti asiakkaan toivomaa päämäärää ja tuo "ihmeellinen reitti" tuo mukavasti pari euroa lisää mittariin. Lopulta asiakkaan päästessä kotipihaan, näyttää mittari sellaisia lukemia, että tekisi mieli vain mulkaista kuskia ja poistua autosta vähin äänin. Kun kyyti on maksettu, ovi paiskattu kiinni ja lähdetty kävelemään kohti kotiovea, voi oikein aistia sen, kuinka taksimiehen katse on nauliutunut asiakkaan kaikkoavaan takamukseen. Miksi muutenkaan kuski jäisi niin pitkäksi aikaa istuskelemaan autoon tyhjänpantiksi, onhan hänellä sentään seuraava uhri, jolta kyniä omaisuus.

Miksi taksilla ajelu on niin kallista? Silläkin rahalla voisi ostaa vaikka uuden laukun.

Pääsin kuitenkin turvallisesti kotiin. Ketään ei tullut vastaan, mutta mikäli joku minut näki, näytti matkantekoni varmasti vainoharhaisen pikkulinnun liikehdinnältä. Koko ajan piti vilkuilla olan yli ja muutaman kerran olin jo näkevinäni jonkun miehen loikkaavan pusikosta valmiina osoittamaan ylivertaisen sukupuolensa mahdin. (Toiveajattelua: vai että muka minun eteeni ilmestyisi tyhjästä mies... )

Joka tapauksessa: HYVÄÄ ALKANUTTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE SINKKUTYTÖILLE! Niin...ja miksei myös niille pariutuneille.....ehkä.